Sina Weibo on Kiinan tärkein sosiaalinen media

Olin työmatkalla Kiinassa ja siitä intoutuneena päätin tehdä pienen koosteen Kiinan some-kentästä, joka on monelle suomalaiselle aika vieras.

Ensinnäkin täytyy muistaa, että some ei ole länsimainen ilmiö (jos globaali some kiinnostaa, kannattaa vilkaista tämä kartta). Vaikka Facebookin, Twitterin ja monien muiden länsimaisten sosiaalisen median kanavien käyttö on blokattu Kiinassa ja niiden käyttöä valvotaan, Kiinassa on oma, erittäin vilkas sosiaalisen median kenttä. Kiinalaiset käyttävät sosiaalista mediaa ja etenkin mobiilia valtavan aktiivisesti.

Kiinan sosiaalisen median kanavista markkinoijan tai viestijän kannalta tärkein on mikroblogi Sina Weibo, jolla on yil 350 miljoonaa käyttäjää. Weibo, joka tarkoittaa kirjaimellisesti mikroblogia, vastaa Facebookin ja Twitterin yhdistelmää.

Yhden viestin eli weibon pituus on 140 merkkiä. Kun kiinassa yksi tai kaksi merkkiä vastaa yhtä sanaa, weiboon mahtuu jo pieni artikkeli! Lisäksi weiboon voi lisätä linkkejä, kuvia ja videoita, jotka ovatkin Weibon suosituinta sisältöä.

Yrityksille Weibo on tärkeä markkinoinnin ja viestinnän väline, ja sitä käytetään paljon myös asiakaspalvelukanavana.

Weibossa mainostaminen ei ole periaatteessa mahdollista, mutta ns. sisältö- tai teemasivujen omistajille voi maksaa omien weibojen näkymisestä, jolloin kaikki teeman seuraavat näkevät päivityksen. Tavallista onkin rakentaa erilaisia partneruuksia brändien tai seurattujen mielipidevaikuttajien kanssa.

Sovellusten rakentaminen on periaatteessa mahdollista, mutta kallista ja harvinaista. Mielipidevaikuttajien tunnistaminen ja heidän kauttaan vaikuttaminen onkin tavallisempi markkinointitapa. Hyvät Weibo-bloggaajat tosin tuntevat oman arvonsa ja yhden weibon (tweetin) hinta voi olla muutamista kympeistä useisiin satoihin euroihin.

Weibot ovat lähtökohtaisesti avoimia, kuten Twitterissä, ja suosituimmilla bloggaajilla tai brändeillä voi olla miljoonia seuraajia. Weibo on jo niin suosittu, ettei se enää kasva. Kiinalaislähteeni* mukaan Weibo on kypsymisensä myötä muuttunut tylsäksi. Avoimuuden vuoksi kaikkein henkilökohtaisin sisältö jää pois, ja Weibosta on tullut uusi massamedia. Seuraajamäärän kasvaessa vuorovaikutus suosittujen weiboilijoiden ja heidän seuraajiensa välillä jää vähemmälle.

Weibo on kuitenkin vakiinnuttanut asemansa Kiinan ykkössomekanavana ja sillä on tärkeä rooli uutisten ja puheenaiheiden lähteenä. Se on myös tärkeä uutislähde toimittajille samaan tapaan kuin Twitter on länsimaissa.

Weixin haastaa Weibon

Weibon haastajaksi on noussut nopeasti Weixin (löytyy englanniksi ainakin iPhone-sovelluksena nimellä WeChat). Weixin on mobiilissa toimiva mikroviestityspalvelu. Weixin tarkoittaa kirjaimellisesti mikroviesti tai -kirje.

WhatsAppin tapaisessa palvelussa voi lähettää audio-, video- ja tekstiviestejä ja linkkejä. Palvelu on syrjäyttänyt perinteisen tekstiviestin, sillä palvelun käyttö verkossa on ilmaista. WeiXin mennee lähikuukausina Weibon ohi käyttäjämäärillä mitattuna, sillä nyt Weixin-käyttäjiä on jo yli 300 miljoonaa.

Weixinin suosio perustuu henkilökohtaisuuteen. Weixinin kautta tapahtuva viestitttely on kahdenkeskistä tai tapahtuu rajatun porukan kesken.

Tosin myös Weixin lanseerasi loppuvuodesta yritysprofiilit. Markkinoinnin tai viestinnän näkökulmasta Weixin on kuitenkin ongelmallinen kanava siinä mielessä, että se vaatii paljon resursseja. Voisi ajatella, että kanava sopii hyvin vaikkapa poppistaralle, joka voi lähettää sen kautta ääniterveiset faneille, tai kenties Weixin voisi toimia tehokkaasti asiakaspalvelukanavana. Weixiniä kannattaa joka tapauksessa pitää silmällä, sillä se tarjonnee tulevaisuudessa toimivan kauppapaikan myös brändeille.

Kiinassa on myös paljon muita omia sosiaalisen median palveluja, kuten esimerkiksi yhteisöpalvelut Renren ja Kaixin (tosin käyttäjät siirtymässä näistä Weiboon), pikaviestipalvelu QQ (käyttäjämäärissä mitattuna Kiinan suurin palvelu, vastaa MSN Messengeria) ja paikkatietopalvelu JiePang (vastaa Foursquarea).

Kiinaan suuntaavan markkinointi- tai viestintätyypin kannattaa kuitenkin pitää silmällä Weiboa ja sen haastajaa Weixinia.

*Jututin tätä postausta varten Nokian Kiinan some-vastaavaa Flann Gaoa.

Ensi viikolla vietetään kiinalaista uutta vuotta. Käärmeen vuosi alkaa 15. helmikuuta.

Yksi (maksullinen) tilapäivitys, kiitos!

Olen törmännyt somessa uuteen ilmiöön, joka liittyy Facebookin tilapäivitysten kauppaamiseen. Erään mediatoimiston mukaan tyypillinen postauksen hinta liikkuu 300-400 euron hujakoilla, itse törmäsin hieman kalliimpaan tarjoukseen.

Kuulin samanlaisia uutisia muutama viikko sitten Kiinasta. Kiinassa suositut mikroblogaajat saattavat laskuttaa satoja euroja Weibo-mikroblogipäivityksistä. Oli tietysti vain ajan kysymys, milloin ilmiö rantautuu Suomeenkin, mutta en ole silti tästä kehityksestä kovin innostunut.

Miettikääpä: Suomen suosituimpien Facebook-sivujen joukossa on sellaisia asioita kuin sauna (yli puoli miljoonaa likettäjää), kesä (313 000) ja Leijonat (304 000). Kahvistakin tykkää yli 200 000 suomalaista. Miten houkuttelevaa näille ihmisille olisikaan markkinoida kiukaita, aurinkorasvaa, kisalippuja ja, no, kahvia.

On myös aika helppo keksiä monta yritystä, joille sellaisten ryhmien kuin Äiti (214 000), Grillaus (174 000) tai Villasukat (162 000) likettäjät olisivat mitä oivallisinta markkinoinnin kohdeyleisöä.

Ilmiöön liittyy kuitenkin ongelmia sekä mainostajan että fanien näkökulmasta.

Mainostaja ostaa mainostilaa tietämättä, mihin rahansa laittaa (katselukerrat, ryhmän aktiivisuus jne). Omalla sivulla tätä ongelmaa ei ole, samoin Facebook-mainonnassa maksetaan vain klikeistä.

Eniten kuitenkin harmittaa pienen ihmisen puolesta. Moni likettäjä  ei varmaan haluaisi tulla osaksi kauppatavaraa (sitähän mainospaikan myyjä myy, fanien huomiota), tai jos niin on, sen pitäisi ainakin olla tiedossa kun  klikkaa like-nappia. Ilmoittaessaan pitävänsä kahvista tavallinen Facebookin käyttäjä tuskin ajattelee tilaavansa mainoksia kahvipaahtimon uutuustuotteista.

Sosiaalisessa mediassa on paikkansa maksetulle mainonnalle, mutta muun vaikuttamisen täytyy minun mielestäni tapahtua reiluin keinoin ja avoimin kortein. Myös Facebookin säännöt kieltävät kolmannen osapuolen mainonnan Facebook-sivuilla.

Toki on ollut vain ajan kysymys, milloin joku tajuaa alkaa laskuttaa perustamansa ryhmän käytöstä, ja on täysin ymmärrettävää, että moni hyötyy mielellään myös taloudellisesti sivun ylläpidosta. Monien suosittujen sivujen eteen on todella nähty vaivaa.

Keskeinen rooli tässä olisikin nyt mainostajilla ja niillä, jotka näitä päätöksiä tekevät. Onko tilapäivitysten ostaminen oikein silloinkin, kun Facebook sen kieltää ja se tuntuu moraalisesti epäilyttävältä? Saataisiinko aikaan jopa joku yhteinen kanta asiaan?

Myös kuluttajien pitäisi varmaan alkaa tiedostaa, että meille saatetaan syöttää Facebookissa mainontaa sielläkin, missä emme sitä ajattele olevan.

Vai onko niin, että niin kauan kuin sisältö on relevanttia ja mielenkiintoista, on aivan sama, vaikka raha olisikin vaihtanut omistajaa?

Oletteko te törmänneet vastaavaan? Some hakee rajojaan, ja tämä on varmasti yksi harmaa alue, jolla joudumme varmasti tulevaisuudessakin toimimaan. Olisi kiva kuulla teidän ajatuksianne.

Case Finnair -esitys päivitetty

Blogi viettää hiljaiseloa, kun uusi työ on vienyt mukanaan.

Tässä kuitenkin toissaviikkoinen Markkinointi-instituutin esitykseni Sosiaalisen median case: Finnair. Kiitos kaikille mukana olleille kysymyksistä ja kommenteista, oli mukavaa olla mukana!

Miten tehdään viraalikampis?

Siinäpä tuhannen taalan kysymys, jota miettii (ja yrittää) moni.

No, sehän käy esimerkiksi näin:

1. Saadaan porukka innostumaan jostain aivan älyttömästä ja järjestetään flashmob.

2. Tehdään tapahtumasta video.

3. Kerrotaan siitä Facebookissa, Twitterissä ja blogissa.

4. Innostutaan omalla porukalla vielä vähän lisää.

5. Kehutaan toinen toisiamme. Leijutaan.

6. Kiitetään re-tweeteistä ja muistetaan lisätä vettä myllyyn jakamalla linkkejä uudestaan.

Suunnilleen näin meille kävi Finnairin flash mobin kanssa. Tempaus oli aidosti suunnattu meidän työntekijöiden omaksi iloksi, eikä kyseessä ollut todellakaan mikään markkinointikikka. Kun minulta (muiden muassa) tiedusteltiin, voisiko omin voimin tehdyn videon julkaista, olin tietenkin heti mukana – näin ihanaan ilonpitoon oli helppo lähteä mukaan.

Mitään reseptiä hyvän viraalikampanjan toteuttamiseen ei varmaan ole olemassa – koko homman ideahan on siinä, että tehdään jotain hauskaa ja yllättävää.

Moni mainostoimisto suunnittelee (ja toteuttaa) mielellään kalliita viraalikampanjoita. Parhaat jutut saattavat kuitenkin lähteä liikkeelle aivan tietä, aidon tekemisen ilon kautta.

Kaikki hauskat jutut eivät kuitenkaan lähde leviämään viraalisti. Kun sellainen sattuu kohdalle, tilaisuuteen pitää tarttua. Ja toisaalta, pitää myös itse lisätä vähän pökköä pesään. Todellisuudessa lista voisikin siis näyttää tältä:

1. Innostu

2. Vaienna kyynisyytesi ja kysymykset, kuten “kannattaako tämä” tai “onko tässä mitään järkeä” (Ei välttämättä kannata eikä ole järkeäkään, mutta mitä sitten.)

3. Ota koko sosiaalisen median arsenaali käyttöön ja ohjaa ihmisiä oikeaan paikkaan (linkitä samaan paikkaan useasta eri paikasta).

4. Kun homma alkaa lähteä ihanasti lapasesta, jatka rummuttamista. Kiitä osallistujia.

5. Kehukaa toinen toisianne. Leijukaa.

6. Vastaa yhteydeottoihin ja jatka pientä muistuttelua aiheesta niin kauan kuin sopivalta tuntuu.

7. Analysoi tulokset ja mieti vasta nyt, että oliko kaikessa järkeä. (No oli. Tai sitten ei, mutta ainakin oli kivaa.)

Ei kuitenkaan ole sattumaa, että juuri Finnairilla tapahtuu tällaista. Tapaus liittyy varmasti läheisesti isoon sisäiseen koulutukseen, jossa on pohdittu paljon myös sitä, miten henkilökunnan oma fiilis näkyy asiakkaille ja mikä on itse kunkin rooli ilmapiirin luomisessa.

Ainakin valtamedioissa ja somessa finnairlaisten hyvä fiilis näkyi, toivottavasti myös lennoilla.

Olen oikeasti aivan mielettömän ilahtunut positiivisesta vastaanotosta, joka tämä meidän lentoemäntien tempaus on saanut Suomessa ja maailmalla. Ihanaa olla mukana tällaisessa hyvän mielen tempauksessa! Nyt, nautitaan!

Tässä vielä muutama hauska viraalisti levinnyt flashmob-viraali:

Aivan huippu T-Mobile Dance

Jännittävä Trafalgar Square Freeze

Sound of Musicin belgialaisversio

ja vielä Cebu Pacificin lentoelämäntien hauska turvaohjeistustanssi

Tuleeko muita hyviä mieleen?

Some-ohjeistuksella voitaisiin välttää irtisanomiset

Aamun Hesari uutisoi ajattelemattoman Facebook-kirjoittelun aiheuttamien irtisanomisten lisääntyneen PAMin työntekijöiden keskuudessa. Maailmaltahan noita juttuja on kuulunut jo pitkään, mutta Suomessa asiaan on ilmeisesti herätty vasta viime aikoina. PAM kertoo tapauksia olevan jo parikymmentä.

Olin viime keväänä teollisuuslakimiesten some-aamiaisella, jossa eräs juristi kertoi suomalaisten työnantajien nukkuvan Ruususen unta, ja toisaalta olevan lepsuja. Juristina hän oli sitä mieltä, että yritysten täytyy varautua maineriskeihin ja toisaalta muistaa oikeutensa tarvittaessa vaikka irtisanoa työntekijänsä sosiaalisessa mediassa tapahtuvan törppöilyn takia. Nyt siis neuvoista on otettu vaarin.

Itse jäin kuitenkin miettimään miten moni noista tapauksista olisi varmasti voitu välttää hyvällä ohjeistuksella. Moni ei tule ajatelleeksi sanomistensa merkitystä ja esimerkiksi statuksen näkyminen kaikille voi tulla monelle yllätyksenä. Ja aina on niitä, jotka luulevat voivansa sananvapauden suojissa sanoa mitä sylki suuhun tuo.

On työnantajan puolelta rehtiä ja selkeää kertoa millaista vastuuta se odottaa työntekijöiltään työajan ulkopuolella. Ohjeistus on työnantajalle helppo keino ehkäistä ongelmia ja toisaalta turvata selustansa, jos jotain sattuu.

Työntekijät kokevat ohjeistuksen yleensä positiivisesti ja selkeyttävänä.

Irtisanomiset ovat aina ikäviä ja yrityksen kannalta haitallisia. Aina niin pitkälle ei tarvitsisi mennä. Ohjeistukset kuntoon siis!

PS. Lue myös aiempi blogipostaukseni Mihin sosiaalisen median ohjeistuksia tarvitaan?

Mental note to self

Sosiaaliseen mediaan liittyy niin paljon hypetystä, että huhhuh. Tässä Elisan hieno esitys, joka liittyy (väljästi) cloud computingiin (eli pilvitietokoneiluun, eh?)

Lisäksi tänään tuli vastaan Greg Satellin hieman kyynisempi näkemys sosiaalisen median tulemisesta (5 Uncomfortable facts for the digital maniacs).

Hienoja lukuja ja argumentteja molemmissa, mutta kaiken tämän some-hypetyksen keskellä pointti lienee se, että myös perinteisellä medialla on vielä paikkansa. Ihmiset katsovat televisiota, vaikka ovatkin Facebookissa. Sähköposti kulkee, vaikka se onkin ihan ysäriä. Digitaaliseen markkinointiin käytetty raha voi olla moninkertaistunut viime vuosina, mutta se on edelleen murto-osa perinteiseen markkinointiin käytetyistä rahoista. Ja niin edelleen.

Sosiaalinen media on jo mullistanut tavat, joilla viestimme, mutta jos sitä kuitenkin yrittäisi muistaa, että kaikki on suhteellista.

Uusi työ

Olen aloittanut työt Suunnolla Community Specialistina. Uuteen pestiin kuuluu oikeastaan kaikki, mikä liittyy Suunnon olemiseen sosiaalisessa mediassa: tuotan sisältöjä Facebookiin ja Twitteriin (mm.), ohjeistan henkilöstöä, virittelen blogaajayhteistyötä, seuraan mitä Suunnosta puhutaan ja päätän, mihin keskusteluihin lähdetään mukaan ja miten. Iso osa työtä on myös Movescount-yhteisöpalvelu, jonne yritän saada liikennettä, ja jonne tuotan sisältöjä.

Kaikki on vielä uutta ja tosi mielenkiintoista ja jännää. Työssäni yhdistyvät niin mahtavasti kolme intohimoani, nimittäin viestintä, sosiaalinen media ja liikunta. Unelmaduuni siis.

Uusi työ selittää osaltaan viime aikojen hiljaiselon tämän blogin osalta, mutta yritän nyt syksyn tullen taas ryhdistäytyä blogipäivityksissä.

Ja kuten ennenkin, tässä blogissa esittämäni asiat ja mielipiteet ovat omiani, eivätkä välttämättä edusta työnantajani näkemyksiä.