LOLin mainonta=WTF?!

Kertokaapa, onko teistä ookoo mainostaa Lulo shot -likööriä LOL:ina? Jos joku ei vielä tiennyt, LOL on netinkäyttäjien hyvin tuntema lyhenne, joka tulee sanoista Laughing Out Loud.

Onko asia jäänyt mainonnan eettiseltä neuvostolta huomaamatta (sekö näitä valvoo?)? Vai olenko vain vanhus ja nipo? Alkoholin markkinointi nuorille on joka tapauksessa yksiselitteisesti kielletty (kts Alkoholilaki, 33 § Mainonnan säätely).

Sitä paitsi, kuka täysi-ikäinen joisi vapaaehtoisesti guavanmakuista likööriä?! Yäk.

PS. Yritin löytää mainoskuvan, mutta en löytänyt. Siksi tässä pelkkä pullo.

Ruotsalaiset osaavat maabrändin rakentamisen

Olin viime viikolla Tukholmassa. Huomio kiinnittyi taas siihen, miten hyvin ruotsalaiset luovat maakuvaansa.

Siellä ne olivat, kuningaspari, Björn Borg ja ABBA, ottamassa ulkomaalaisia vieraita hymyillen vastaan lentoasemalla.

Lentokenttäjunassa istuimen selkätaskuun oli sujautettu ovela kirjanen ruotsalaisista tiedemaailman läpimurroista. Kyllä sapetti lukea sitä. Että Coca-Cola pullonkin on suunnitellut joku ruotsalainen! Niinpä tietenkin.

Ja minkäs teet, Ruotsalaisilla vaan on niin paljon parempia brändejä, jotka ovat häpeilemättä ruotsalaisia. Absolut (“Country of Sweden”), Snö av Sweden, IKEA. Nämä brändit myyvät nimenomaan sillä, että ne ovat ruotsalaisia.

Ruotsalaisten mielestä on hienoa olla ruotsalainen, kansankodista ollaan ylpeitä. Meillä Suomessa sen sijaan istutaan valtuuskunnissa pohtimassa, mitä Suomi-kuvalle voisi oikein tehdä.

Hemmetti. Ruvettaisiinko tekemään asialle jotain?

Mihin sosiaalisen median ohjeistuksia tarvitaan?

Monessa suomalaisyrityksessä on valmistunut tai valmistumassa ohjeistuksia sosiaalisen median käytöstä. Olen itsekin luonnostelemassa parhaillaan vastaavaa, mutta tajusin tänään, että ensimmäinen vastaantuleva kysymys on todennäköisesti se, mihin sosiaalisen median ohjeistusta ylipäätään tarvitaan.

Se onkin hyvä kysymys, johon löysin kuusi syytä.

1. Yritysten täytyy ottaa kantaa siihen, ovatko ne mukana sosiaalisessa mediassa. Oikeastaan kysymys ei ole enää siitä, haluaako yritys olla mukana, vaan siitä, miten se siellä haluaa näkyä. Olipa yritys millä toimialalla tahansa, sen työntekijät ovat jo feissarissa, twitterissä, blogeissa, keskustelupalstoilla ja muualla netissä.  Yritysten täytyy kertoa työntekijöilleen, kannustetaanko sosiaalisen median käyttöön työasioissa, ja miten esimerkiksi ammatillisissa forumeissa tulisi käyttäytyä. Tämä voi toimia linjanvetona myös siihen, saako sosiaalisen median yhteisöihin osallistua työajalla.

2. Sosiaalinen media asettaa uudenlaisia maineriskejä. Verkostoissa tieto liikkuu nopeammin kuin koskaan ja pienestäkin jutusta voi kasvaa iso uutinen. Vaaranpaikat voitaisiin kuitenkin usein helposti välttää, kun niihin olisi jollain tavalla varauduttu.

3. Työntekijät kaipaavat ohjeita. Vaikka työntekijät olisivatkin palveluissa yksityishenkilöinä, he puhuvat työhönsä liittyvistä asioista ja edustavat joskus tietämättäänkin yritystä. Moni työntekijä on lojaalia työnantajaa kohtaan, mutta epävarma siitä, mitä saa sanoa netissä ja mitä ei. Selvät pelisäännöt helpottaisivat työntekijää, ja toisaalta niiden avulla voitaisiin välttää hankalia tilanteita, jotka voivat pahimmillaan johtaa potkuihin.

4. Sosiaalinen media jää hyödyntämättä ilman ohjeita. Kun sisällöntuottajia onkin yht’äkkiä kourallisen sijaan satoja tai tuhansia, heitä pitää ohjata ja ohjeistaa. Jos työntekijöitä ei kannusteta osallistumaan, moni ei uskalla niin omin päin tehdä. Toisaalta osallistujia helpottaa, jos tietää, mitä heiltä odotetaan ja mihin keskusteluihin kannattaa lähteä mukaan. Esimerkiksi moni ei varmasti uskalla käydä muokkaamassa yritystä koskevia Wikipedia-artikkeleita, jollei yritys millään tavalla ottanut kantaa siihen, onko tällainen oma-aloitteisuus OK.

5. Sosiaaliseen media on uutta ja vierasta. Periaatteessahan sosiaaliseen mediaan pätevät ihan samat ohjeistukset ja säännöt kuin yrityksen muuhunkin viestintään. Sosiaalisen median lainalaisuudet ovat kuitenkin usein täysin erilaiset kuin perinteisissä medioissa ja ne voivat yllättää. Jutut leviävät entistä nopeammin, ja kuka tahansa – ei vain toimittaja – voi laittaa jutun liikkeelle, mikä voi saavuttaa hetkessä jättimäisen yleisön. Työntekijöille täytyy antaa työkaluja ymmärtää tätä muuttunutta mediakenttää (ja maailmaa).

6. Ohjeistus voi toimia ajattelun ja keskustelun alkuvoimana. Tähän tulokseen olen itse tullut sosiaalisen median ohjeistuksia lukiessani: ohjeistuksen tärkein tehtävä on saada henkilöstö miettimään omaa toimintaansa netissä, ja sitä millaisia vaikutuksia sillä on yrityksen kannalta. Tärkeintä on keskustelu ja pohdinta, ei kontrolli ja tiukat säännöt.

Listani ei varmaan ole kattava. Mitä muita syitä teille tulee mieleen?

Missä ovat suomalaiset verkkokaupat?

Innostuin tänään vähän miettimään joululahjoja. Ehdoton verkkokauppalempparini on Etsy, jossa shoppailu on tehty kertakaikkiaan koukuttavaksi, helpoksi ja turvalliseksi. Tuotteita voi esimerkiksi etsiä värin, valmistajan, hinnan tai aikakauden perusteella ja sitten lisätä lemppareihin harkintaa odottamaan. Lisäksi tuotteista tehdään valmiita listoja saajan mukaan ja toimitus valitsee tuotteista omia lemppareitaan. Ihania juttuja on niin paljon, ettei osaa valita, mitä ostaisi!

Etsy siis kokoaa yksityisiä yrittäjiä (ja myös käsityöharrastajia) ympäri maailmaa, ja tarjoaa heille käyttöön verkkokaupan alustan ja turvallisen Paypal-maksusysteemin. Myyjien joukossa on satunnaisia suomalaisiakin.

Mutta yritäpäs löytää kivoja nettikauppoja Suomesta! Yksittäisillä yrityksillä saattaa olla ihan toimivia systeemejä, mutta niistä ei osata kertoa.

Tarvittaisiin joku, joka kokoaisi tuotteet houkuttelevasti yhteen. Fruugohan tätä yrittää kovan hypen voimalla, mutta minusta Fruugo on kuin Anttilan katalogi: tylsä. Lisäksi Fruugossa on ollut paljon teknisiä ongelmia, mikä on lopauttanut ainakin itsellä shoppailuinnostuksen. Suurin ongelma Fruugossa on kuitenkin tuotevalikoiman tylsyys. Jotenkin en jaksa innostua tuotteista. Olisi kiva saada palveluun myös pienempiä käsityöläisten tuotteita, designia, kirjoja ja sen sellaista. Reiluuden nimissä täytyy todeta, että kyseessä on beta-versio, ja ehkä meininki paranee ajan myötä.

Nyt olisi kuitenkin suomalaisyrityksillä kiire saada verkkokauppabusiness toimimaan. Minun euroni valuvat ainakin ulkomaille, ja mitä kauemmin aikaa kuluu, sitä useampi suomalainen oppii tilailemaan tuotteensa ulkomaisista verkkokaupoista. Siinä on sitten vaikea suomalaisten lähteä haalimaan menetettyä asiakaskuntaa takaisin.

Aikalomien markkinointi ärsyttää

Olen vähän vihainen ja huvittunut.

Sain ihan ihmeellisen kirjeen Aikalomilta, joka on vapaa-ajan osakkeita markkinoiva yritys.

Kirjeessa sanotaan mm. näin (alleviivaukset kirjeestä):

“Varmaa kuitenkin on, että olet jo voittanut 50 euron lahjakortin, jonka voit käyttää joko Stockmanin, K- tai S-ryhmän tavarataloissa kaikkialla Suomessa[...] Ole hyvä ja tule noutamaan rahanarvoinen etusi ensi tilassa!

Saatat ihmetellä, miksi lupaamme sinulle arvokkaan lahjan täysin veloituksetta. Syy on kuitenkin perin yksinkertainen: lahjamme on kiitos siitä, että saamme esitellä Sinulle uudenlaisen mahdollisuuden laadukkaaseen lomanviettoon.”

Kuulkaapas nyt, hyvä herra toimitusjohtaja Pentti Niemenmaa (joka allekirjoititte tämän kirjeen),

Minulle ei mitenkään välity tunne, että tämän lahjakortin saaminen olisi mitenkään varmaa. Itse asiassa kirjeestä minusta tuntuu, että sen saaminen voi olla hyvinkin epävarmaa. Noutaminen on ehkä hieman väärä sanavalinta, kun se edellyttää 1,5-2 tunnin mittaiseen myyntitilaisuuteen osallistumista yhdessä elämänkumppanini kanssa. Eikä asiaa valitettavasti yhtään auta, että se voisi tapahtua joustavasti esimerkiksi Laukaan Äijälässä.

Minä toden totta ihmettelen, miksi antaisitte minulle näin suurenmoisen lahjan! Ja tässä kohtaa minua alkaa kirjettä lukiessani suututtaa, sillä huomaan, ettei lahja olekaan mikään oikea lahja, vaan teillä on ollut kirjettä kirjoittaessa ketunhäntä kainalossa. Ja kun syykin oli niin yksinkertainen, miksei sitä voinut kertoa yksinkertaisesti vaan kierrellen ja kaarrellen?

Tässä tulevat minun terveiseni teille:

- Kun lupaatte jotain, tehkää se reilusti! Jos lahjan lunastaminen vaatii vastaanottajalta ponnistuksia, se pitää kertoa heti, eikä vasta kappaleessa viisi.

- Unohtakaa alleviivauksen käyttö. Se ei kertakaikkiaan sovi markkinointikirjeeseen.

- Kohdentakaa viestintänne hieman tehokkaammin. Voin kertoa, ettei kukaan normaali alle 30-vuotias halua loma-osaketta. Sorry.

Ystävällisin terveisin,
Aku Varamäki

Linkkejä blogissa

Muokkasin oikean reunan linkkejä ja listasin sinne viestintäaiheisia lemppariblogejani.

Mukaan pääsivät Digitytöt, Katleenan blogi, Lehmätkin lentäis -blogi, viestintätoimistojen Maggie ja Pohjoisranta blogit, Tuija Aallon Tuhat sanaa sekä Vierityspalkki. Lisäksi ulkomaisista pääsivät mukaan Web strategy by Jeremiah, The social 7, PR Communications sekä Brian Solisin PR 2.0. Toivottavasti niistä on iloa myös muille.

En jostain syystä osaa muuttaa tuota Blogroll-otsikkoa toiseksi. Muutenkin menee hermo tähän WordPressiin:  suomenkieliset käännökset ovat välillä niin omituisia, etten aina ymmärrä niitä. Saatoin valita  väärän widgetin noille blogilinkeille, en tiedä. Koittakaa kestää.

Lisäsin lisäksi omiin tietoihini linkit Deliciousiin, Twitteriin, Qaikuun ja LinkedIniin. Saa olla yhteydessä niidenkin kautta!

Johtaja, blogaa!* (Eli kuusi syytä, miksi johtajan ehkä kannattaisi blogata)

Monelle tietyn (joskus henkisen?) iän ylittäneelle blogaaminen on aika vierasta ja mielessä on monia kysymyksiä: Mistä blogille löytyy aikaa? Mitenköhän sitä keksii kirjoitettavaa? Mitä jos joku loukkaantuu jostain mitä kirjoitan? Mitä sinne blogiin uskaltaa kirjoittaa?

Ei käy kieltäminen, että blogaaminen on aika vaativa laji. Jollei ole rutinoitunut kirjoittaja, voi olla vaikea saada tekstiä kasaan riittävän usein tai ilman jättimäisiä ponnistuksia. Hyvä blogipostaus ei synny hetkessä, vaan se voi vaatia aikaa. Blogin pitäjältä vaaditaan myös hieman kärsivällisyyttä, sillä blogin suosio syntyy usein vasta ajan myötä.

Näistä haasteista huolimatta hyvästä blogista on paljon hyötyä. Listaan tässä kuusi syytä, joiden vuoksi blogi voi olla johtajalle erinomainen työväline.

1. Blogilla voi johtaa. Johtaminen on viestintää ja blogi erinomainen viestinnän väline. Blogissa voi helposti avata vaikeaa strategiaa, motivoida ihmisiä ja kirkastaa yhteisiä tavoitteita.

2. Blogaaminen on dialogia. Blogissa kannattaa ilman muuta sallia kommentit ja kannustaa lukijoita kommentoimaan. Monelle kynnys jättää blogiin kommentti on matalampi kuin lähettää johtajalle sähköpostia. Näitä ruohonjuuritason signaaleja kannattaa kuunnella herkällä korvalla ja ottaa onkeensa.

3. Blogaamalla voi säästää aikaa. Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta sähköpostien lähettelyn ja powerpoint-sulkeisten sijaan hyvin jäsennelty blogipostaus voi olla paljon tehokkaampi keino saada sanomansa perille. Bonuksena saman viestin voi lukea kuka tahansa, ei vain sähköpostin rajallinen vastaanottajajoukko. Blogi voi myös toimia muistion memona, alustuksena ennen palaveria, keskustelun dokumentaationa tai omina muistiinpanoina. Tällaisen ajattelun sisäistäminen vaatii jo hieman ponnistuksia ajattelu- ja toimintatavoissa, mutta jos blogaamisesta tulee oikeasti työn osa ja apuväline, blogaamalla voi säästyä aikaa muuhun tekemiseen.

4. Blogi tekee johtajastakin ihmisen. Blogi on henkilökohtainen ja siinä saa näkyä johtajan oma tyyli ja henkilökohtaiset mielipiteet. Blogin avulla etäiseltä vaikuttavasta johtajasta voi tulla helposti lähestyttävä ihminen. Minusta on muuten ihan OK myöntää, ettei tiedä tai osaa. Se on inhimillistä ja ihmiset sen usein ymmärtävät.

5. Blogi pienentää etäisyyksiä. Globaalissa yrityksessä ollaan aina eri paikassa ja ajassa, mikä asettaa luonnollisestikin tiettyjä haasteita viestinnälle. Blogi on asynkroninen, mutta mahdollistaa silti vuoropuhelun. Blogin avulla toisessa maassa istuva johtaja on “läsnä” ihmisten arjessa, vaikka ei koskaan paikan päälle ehtisikään.

6. Blogin avulla voi testata ajatuksiaan. Moni johtaja saattaa pelätä kirjoituksillaan synnyttämiä reaktioita, eikä pelko ole aiheeton – olisi outoa jos ei yhtään miettisi, miten omiin tekemisiin suhtaudutaan. Blogi voi kuitenkin olla erinomainen paikka johtajalle perustella päätöksiään, esittää näkemyksiään ja seistä reilusti sanojensa takana. Blogaamalla johtaja asettuu tulilinjalle, mutta samalla viestintä on avointa, reilua ja suoraselkäistä. Niitä ominaisuuksia usein osataan arvostaa. Sitä paitsi, eivät ne puheet sillä häviä, että niiltä ummistaa silmät ja korvat.

Tulisiko teille lukijoille vielä mieleen jotain, mitä tästä listasta jäi uupumaan?

*Katleenan blogissa on hyvä kirjoitus blogata-sanan oikeinkirjoituksesta. Itse olen sitä mieltä, että blogata-sana on suomen kielessä niin uusi, ettei vielä voi sanoa mikä on sen oikea kirjoitusmuoto. Omassa päässäni blogaaminen on bloggaamista dynaamisempaa, spontaanimpaa ja nopeampaa. Minä dokaan, mokaan ja blogaan, en dokkaa, mokkaa enkä blokkaa. Ainakaan tuossa järjestyksessä. Mutta virallisempi muoto lienee bloggaaminen, ja se on minusta ihan oikein myös.

Työntekijät Facebookissa

Alkuviikosta kerrottiin, miten työnantajaansa Facebookissa haukkunut sai potkut ja eilen Hesari käsitteli samaa aihetta. Tuntuu, että tällä viikolla Suomessa on herätty toden teolla siihen, että työntekijät saattavat puhua työnantajastaan myös vapaa-ajalla – ja vieläpä Facebookissa, jossa tekstit ovat usein täysin julkisia. Jo oli aikakin!

Mielestäni Facebookin käyttöön liittyy kaksi kysymystä, jotka näissä uutisissa helposti menevät sekaisin.

1. Saako Facebookia ja muita yhteisöpalveluja käyttää työajalla?

2. Mitä työasioita työntekijä saa netissä kertoa ja saako työnantajaa kritisoida?

Ensimmäinen kysymys on mielestäni helpompi. Facebookin ja muutenkin netin käytöstä päättää työnantaja. Ei ole mikään ihme, etteivät työnantajat ole kuitenkaan päässeet yksimielisyyteen asiasta – jokainen työ ja työpaikkahan on erilainen, ja onkin ihan paikallaan arvioida tapauskohtaisesti, mihin nettiä sopii työajalla käyttää.

Tiedoston olevani tässä asiassa liberaali,  mutta olen sitä mieltä, ettei pääsyä millekään tietylle sivustolle pitäisi rajoittaa ilman erityisiä perusteita. En ymmärrä, miksi erityisesti yhteisöpalvelut kuten Facebook tai Twitter pitäisi blokata työpaikoilla – Facebookin kaltaisia aikasyöppöjähän on koko internet täynnä!

Jos Facebookin käyttö kielletään ajankäytön perusteella, samalla perusteella pitäisi kieltää pääsy myös vaikka iltapäivälehtien sivuille, verkkopankkeihin jamuille sivustoille, jotka eivät liity suoraan työntekoon.

Jos työntekijällä kuluu liikaa aikaa Facebookissa, on ongelmia työtehtävissä tai työntekijän motivoinnissa, ei Facebookissa.

Mutta mitä Facebook-statukseen sopii kirjoittaa? Vaikka työntekijällä onkin oikeus kertoa ajatuksistaan, on selvää, että työhön liittyvät salaisuudet täytyy pitää omana tietona ja mielipiteen ilmaisunkin vapaus kapenee sitä mukaa, mitä merkittävämmässä asemassa henkilö yrityksessä on. Rivityöntekijän pitää saada vähän purnata, mutta toimitusjohtaja ei voi haukkua firman tuotetta.

Sananvapauden rajoja ei kuitenkaan kannata testata Facebookissa. Helpommalla pääsee, kun käyttää maalaisjärkeä ja noudattaa tiettyä varovaisuutta. Esimerkiksi Tietoviikon jutusta löytyy hyvät ja tervejärkiset ohjeet Facebookin käyttöön.

En julkaise asiattomia kommentteja

Blogiini on tullut asiattomia ja loukkaavia kommentteja, jollaisia en hyväksy. Pahoitteluni, jos joku on ne jo ehtinyt täältä lukemaan.

Olen poistanut epäasialliset kommentit ja jatkossa hyväksyn itse kaikki kommentit ennen niiden julkaisua.

Asialliset kommentit ovat edelleen enemmän kuin tervetulleita!

Matkailija rakastaa nettiä

Olen nyt Englannissa ansaitulla syyslomalla. Syksy on ollut yhtä hullunmyllyä ja mennyt siivillä venäjänkielisiä nettisivuja tehdessä. Onneksi ne ovat nyt julki.

Viime viikolla meillä oli mielenkiintoisia vieraita. Vanha opiskelukaveri Taiwanista pysähtyi meillä maailmanympärimatkallaan. Onnistuin Qaikun avulla saattamaan toimistonomadin Janne Saarikon  yhteen näiden muotoilijanomadien kanssa ja heillä oli mielenkiintoinen tapaaminen. (Videodokumentaatiota tapaamisesta  Jannen blogissa.)

Minusta on edelleen aivan mieletöntä, miten internet on mullistanut tämän maailman. Esimerkiksi näihin vanhoihin opiskelukavereihin tulee pidettyä yhteyttä LinkedInin kautta, feissarissa ja Twitterissä, ja kun tiet kohtaavat – kuten nyt kävi – on ihan luontevaa ottaa yhteyttä pitkienkin aikojen jälkeen ja nähdä kasvokkain. Verkoston lautta löytyy sohva, jolle nukahtaa ja samanhenkistä seuraa, oli sitten Shanghaissa, Pietarissa tai Helsingissä. Matkakertomukset ja -kuvat jaetaan tietysti blogissa ja reitti selviää Dopplrista.

Internet, olet ihana.