Onko eettistä matkailua olemassakaan?

Sain haasteen kirjoittaa mitä eettinen matkailu minulle merkitsee. Mietin aihetta pääni puhki ja  sain aikaiseksi kaksi postausta, jotka kuulostivat jeesustelevilta (katsokaa, olen näin hyvä ihminen!) tai viisastelevilta (hyihyi älä tee sitä tätä tai tuota).

Jäin miettimään, onko matkailu ylipäätään eettistä. Kaikkihan rakastavat matkustamista, mutta minusta etiikka ei ole vain asia, jota voi vain käyttää oikeuttamaan omaa toimintaa silloin kun se itselle sattuu sopimaan.

Jos pitää lentää, kannattaa valita aina suorin reitti.

On niin helppo sanoa toimivansa vastuullisesti, koska ”matkailu tekee minusta paremman ihmisen” tai ”tuen rahoillani paikallista elinkeinoa”. Usein rehellisempää olisi sanoa, että ei jaksa välittää lentämisen ympäristövaikutuksista, koska on vaan pakko päästä aurinkoon, on helpompi unohtaa työstressi, kun lähtee jonnekin mahdollisimman kauas, tai että parin viikon loma Thaimassa nyt vaan maksaa saman verran kuin loma Suomessa, ja että eipä paljon puuhamaat nappaa. Hasta la vista!

Maailman paras fiilis: rinkka selässä matkalla kohti seuraavaa lentokenttää!

Kymmenet reppureissut (ja asiallisemmat työmatkatkin toki) ympäri maailmaa ovat ehdottomasti vaikuttaneet minun maailmankatsomukseeni erittäin paljon. Uskon vakaasti, että ne ovat tehneet minusta avarakatseisemman ja tiedostavamman.

Äärimmäinen köyhyys, prostituutio, törkeä välinpitämättömyys luontoa kohtaan, vieraat uskonnot, korruptio tai huumekauppa ovat niin kaukana normaaliarjestani, etten tiedä kuinka paljon olisin näitä asioita ajatellut, jollen olisi asioille altistunut reissuillani. Matkoilla on ollut pakko pysähtyä ja todeta, että hitto, maailmassa on paljon tosi vaikeita ongelmia, joihin ei ole helppoja ratkaisuja! Mutta eivät ne ongelmat ole minua saaneet pakkaamaan reppuani ja lähtemään. Loppuviimein minun motiivini matkustaa ovat olleet täysin itsekkäitä: halu oppia uutta, tavata uusia ihmisiä, rentoutua ja nauttia kaikesta ihanasta, mitä maailmalla on tarjottavana.

Matkailu on tehnyt minusta elitistisen

Toisaalta matkailu on myös tehnyt minusta joissain asioissa hemmotellun ja vaativan: laskettelu etelä-Suomen hiihtokeskuksissa ei tunnu oikein miltään, kun Japanissa on niin paljon parempaa pyydaa, haluan syödä kunnon dimsumeja (ei saa Suomesta) ja sukeltaminen Suomessa ei tule kuuloonkaan, koska täällä ei ole koralleja tai isoja kaloja. Kuulun maailman rikkaimpiin, ja matkailu on vain saanut minut vaatimaan lisää jo entuudestaan yltäkylläiseen elämääni. (Sanottakoon nyt vielä, että nautin ihan yhtä lailla kalareissuista mökillä ja että onnellisuuteni ei riipu noista em. asioista. Ja huomenna lähdetään laskemaan Messilään – jihuu!)

Sukellus ei ole mikään ympäristöystävällinen laji: täytyy lentää kauas harrastaakseen ja veneily saastuttaa. Toisaalta sukeltaminen on saanut minut arvostamaan luonnon monimuotoisuutta ja välittämään vesistöjen tilasta globaalisti intohimolla. Että aika hyvin paskalta harrastukselta!

 

Ei ole aina helppoa tehdä oikein

Asioilla on aina puolensa, eikä kahden teon eettisyyttä ei voi verrata: ”lensin toiselle puolelle maapalloa, mutta toin rahaa maahan” – hmmm? Yksi hyvä teko ei kumoa huonoa, mutta se voi antaa hyvän omantunnon.

Se, että ilmaantuu länsimaalaisena paikalle rahatukkoineen tee kenestäkään hyväntekijää. Joku voisi sanoa, että jo saapuessaan lentokoneella maahan on tehnyt ympäristörikoksen. Mitä kauemmas Suomesta mennään, sitä vaikeammaksi eettisesti toimiminen käy. Täytyy miettiä tarkkaan, mihin maihin voi ylipäätään matkustaa: kumpi on pahempi, sotilasjuntan tukeminen vai koko matkailuelinkeinon näivettyminen? Hyvää tarkoittava turistikin saattaa tehdä enemmän hallaa kuin luulemaansa hyvää (hyvä esimerkki on voluntourism) ja turistivirrat kuormittavat jossain paikoissa luontoa enemmän kuin se kestää. Yksittäisen ihmisen on todella vaikea tietää, milloin tekee hyvää ja milloin taas ei. Joskus vasta paikan päällä huomaa olevansa osa ongelmaa.

”Eat locally” on aina hyvä sääntö, jolla paitsi tekee hyvää, saa takuuvarmasti parhaat sapuskat!

Eettisyys tarkoittaa usein omalta mukavuusalueelta poistumista tavoilla, joihin ei etenkään lomalla ole valmis.  Lomalla jos milloin olisi kiva nauttia, jos ei ylellisyyksistä, niin ainakin perusasioista, kuten hyvästä ruoasta tai lämpimästä suihkusta. Henkilökohtaisesti kokisin ekologisimmaksi lomailla Suomessa, mutta kaipaan vaihtelua!

Pyrin itse matkustellessa esimerkiksi suosimaan paikallisia palveluita. Aina se ei ole helppoa. Kerran Mosambikissa söimme viikon ajan ainoassa paikallisten omistamassa ”ravintolassa”, jossa listalla oli vain kanaa tai kalaa (paitsi niinä päivinä, jolloin kalaa ei tullut). Jonkin aikaa tämä yksinkertainen ruokailu tuntui viehättävältä ja ruoka maistui, mutta rajansa kaikella. Viikon jälkeen aloimme jo kaivata ravintolaa, jossa on sähkövalot ja kunnon ruokaa, ja vaihdoimme etelä-afrikkalaisten omistamaan paikkaan. Rahamme valuivat ulkomaalaisomistajien käsiin, mikä on tyypillistä monissa kehittyvissä maissa. Voin vain toivoa, että paikalliset, joiden vettä kulutimme, joiden vesistöjä saastutimme veneellämme sukellusreissullamme, ja joiden huolehdittavaksi roskamme jäivät, jäivät visiitistämme kokonaisuutena plussan puolelle.

Viime kesänä olimme Borneolla ja satuimme pari kertaa rannalle, joka oli täysin muovirojun peitossa. Sisuunnuimme ja siivosimme rannan (koko stoorin voi lukea täältä), mutta valitettavasti tiedän hyvin, ettei toiminnallamme ei ole mitään vaikutusta alueeseen pidemmällä aikavälillä; muovipullot ovat varmasti jo huuhtoutuneet takaisin mereen ja moni kilpikonna on jo tukehtunut tuolloin rannalle pelastamiimme muovikasseihin. Lisäksi mereen on dumpattu tuhansia kiloja jätettä tuon heinäkuisen päivän jälkeen. Tuo kokemus sai kuitenkin minussa ja meissä aikaan muoviherätyksen ja elämme nyt arkeamme käytännössä lähes ilman muovia.

Tässä on vain pieni murto-osa roskasta, jonka keräsimme rannalta.

Eettisyys on rehellisyyttä

Mihin tällä kaikella sitten pyrin? Ehkä siihen, että kun puhumme eettisyydestä, olisimme rehellisiä itsellemme ja muille. Ei ole olemassa mitään yhtä eettistä mittapuuta, jolla toimintamme hyvyyttä voisi arvioida, tai sellaista käsitettä kuin ”eettinen matkailu”.

On tietenkin monia itsestäänselviä sääntöjä, joista kannattaa pitää kiinni (hyvä lista esim täällä), mutta monet kysymykset ovat sellaisia, että niiden eettisyyden arviointi on vaikeaa. Olemme matkailijoina juuri niin eettisiä kuin mitä olemme muutenkin ihmisinä. Meillä on kuitenkin mahdollisuus, ja ehkä velvollisuuuskin, kehittyä ihmisinä. Tietoisuus omien valintojen vaikutuksista on ensimmäinen askel eettiseen toimintaan, mutta ollaksemme oikeasti eettisiä, sen pitäisi näkyä oikeasti myös hyvinä tekoina.

Ei siis naamioida omaa etuoikeutettua haluamme ja mahdollisuuttamme matkustaa eettiseksi toiminnaksi silloin, kun se ei sitä välttämättä ole. Se ei tarkoita, etteikö matkailusta voisi silti hyvällä omallatunnolla nauttia! Pienikin hyvä teko on parempi kuin ei mitään. Matkustellaan avoimin mietin, ja mietitään tekojemme seurauksia. Välitetään luonnosta ja muista ihmisistä. Ollaan valmiita luopumaa omasta mukavuudesta, edes joskus. Otetaan asioista selvää. Annetaan matkailun kasvattaa, pysähdytään ihmettelemään, tutustutaan ihmisiin ja yritetään olla koko ajan vähän parempia.

Matkailu avartaaa. ❤

***

#ReilutBlogit-haaste

Sain haasteen Tämä matka -blogin Annalta ja haastan mukaan matkailualan toimijat: Finnairin blogin bloggaajat, matkaopassovelluksen CreateTripsin ja maailman ympäri purjehtivan ja matkailualalla pitkään toimineen Tuomo Meretniemen!

Osallistumisohjeet:

1. Kerro minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.
2. Kerro jokin mukava kokemus mikä sinulla on ollut kestävästä matkailusta.
3. Haasta mukaan vähintään kolme muuta blogia mukaan tähän. Sinun ei tarvitse olla matkabloggaaja tätä varten, vaan voit kirjoittaa myös muista kestävään kehitykseen liittyvistä asioista.

Kerro kommenttiboksissa omista kokemuksista ja osallistu sekä Twitterissä että instagramissa hashtagilla #ReilutBlogit tähän kamppikseen.

PS. Alun perin minun piti kirjoittaa matkailumarkkinoinnin eettisyydestä, mutta tämä meni kyllä blogin teemasta vähän off topic. Pahoittelut vakkarilukijoille!

Asiantuntijan huoneentaulu someen

Asiantuntija tai johtaja, pölli tästä huoneentaulu, jolla pärjäät somessa. Tai kuten joku Twitterissä totesi, näillä pärjää hyvin myös parisuhteessa. Saa siis soveltaa vapaasti!

(Office Nomad says) Thanks, EzyInsights!

Can’t believe it’s been three weeks since I finished my first Office Nomad month at EzyInsights. Here’s what I learned during the month which I spent in the same room with people who are passionate about developing the world’s most simple to use social media analytics tool.

Even though I had spent the last four years working solely with social media, I wish I had spent more time thinking about engagement and related social media metrics. Had I known then what I know now, I would have done a better job!

The guys and gals at EzyInsights spend a lot of time educating prospective clients about the importance of generating engagement on social media. It’s a little sad, granted that everyone who works with social media should know how important it is.

So, what did I learn? A lot, but if you had to summarise it all in one image, this would be it. In short, it became crystal clear to me why engagement matters.

Better organic reach. As a brand, it could be that as little as 1-2 % of your Facebook fans actually see your Facebook posts. The more likes, comments and shares your posts get, the more people will see your post in the Facebook news feed. 

Better marketing ROI. Like explained above, content, which generates organic engagement gets increased visibility in Facebook’s news feed.

The better content you create on a continuous basis, the more visibility all your posts get in the long run. If you continuously create content that people like, share and comment, Facebook ”learns” that what you produce is something people will want to see and shows more of that to users. On the contrary: if what you produce is consistently not interesting, to your fans, Facebook will punish you and show less of your stuff to your followers.

Ultimately, what Facebook cares about is a good user experience – and money. Brands, who understand this and help Facebook to create a good experience by generating interesting content, get better results (higher reach and improved CTR) for less money. On the contrary, brands, which cannot create interesting content will have to pay to get their posts in people’s news feed.

Improved CTR (click-through rate) As we all know, traditional advertising has lost a lot of its influencing power. In short: people do not trust advertisements any more. People are four times more likely to click on a link that is recommended by a friend than a brand. As a brand, you want your fans to like, comment and share your links, because that is a way more efficient way to attract your fans and their friends to your website.

As a brand you have two options: either you create a good cycle where great content leads to improved organic visibility and better CTR, or a vicious circle where Facebook punishes you for creating uninteresting content and you’ll end up spending more money to get your message across.

To me, it was an eye-opening month. It was great to get to know the lovely people at EzyInsights, immerse myself in the startup culture and hang out in the inspiring environment at Sugar Bay Hub Helsinki.

I wish I had had more time to spend in the office, but September turned out to be a very busy month for me, with a new business to start, new clients to meet – and a broken foot. Apart from the broken food it was a great month, not least because of the lovely people at EzyInsights. I’m glad we’ll continue working together in the future and they’ve definitely gained an engagement advocate in me.

Thank you, EzyInsights, and see ya!

 

Viikon paras on tässä!

#Viikonparhaat-juttusarja on palannut! Tai palannut ja palannut, juttuja tulee jos aikaa ja ideoita riittää. Lupaan yrittää!

Tämän viikon paras on ehdottomasti tässä:

Bravo, K-Citymarket Kupittaa.

Ja mikä parasta: katsokaapa kommentteja. Organisaation villein reikäpää taitaakin olla kauppias itse. Great!

Somen aikaansaama muutos asiakaspalvelussa

Hahmottelin somen myötä tapahtunutta muutosta asiakaspalvelussa näin. Jäiköhän tästä joku olennainen ajatus puuttumaan? Kerro näkemyksesi kommenteissa!

Somessa on kyse kulttuurin muutoksesta

Somesta puhuttaessa keskustelu siirtyy usein kanaviin. Se on luonnollista, sillä kanavat ovat uusia. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin ennen kaikkea viestintä- ja organisaatiokulttuurin muutoksesta. Some vaatii organisaatiolta nopeutta, läpinäkyvyyttä ja kykyä olla kiinnostava. Harva organisaatio kykenee siihen ilman työtapojen ja asenteiden tuulettamista.

Uskon, että yksilöiden esiin marsittaminen on organisaatioille suuri mahdollisuus, sillä henkilöt ovat yleensä kiinnostavampia kuin yritykset.

Jos ja kun omaa henkilökuntaa halutaan kannustaa somen käyttöön ja brändilähettiläiksi, täytyy hyväksyä myös ylilyönnit. Itse asiassa pelkkä ylilyöntien suvaitseminenkaan ei riitä, vaan ylilyöntejä kannattaa jopa hakea, sillä parhaat tulokset saadaan, kun liikutaan jo hyvän maun rajoilla.

Ihmisiä täytyy kannustaa, sillä vain harvalla suomalaisella asiantuntijalla riittää rohkeutta (tai vastaavasti puuttuu arvostelukykyä) niin paljon, että viestit alkaisivat kiinnostaa muitakin, kuin henkilöä itseään. Se, mikä saattaa itsestä tuntua mielettömän rohkealta, ei ulkopuoliselle näyttäydy sellaisena.

Ja itse asiassa rohkeudessa on kyse aivan yksinkertaisesta asiasta: kyvystä olla oma itsensä kaikissa tilanteissa. Ei tarvitse tehdä stuntteja tai hakea huomiota, vaan luopua liiasta yrittämisestä ja tarpeesta olla erehtymätön. Toisaalta täytyy muistaa olla aktiivinen ja tuoda omia kantoja esiin.

Esimerkeiksi tällaisesta ”hulluttelusta” käyvät Puolustusvoimain komentajan Jarmo Lindbergin Hornet-selfie tai Rakennusviraston hauska viranomaisviestintä. Näitä lisää!

Suomalainen, herää! Olet brändilähettiläs.

Oli hienoa lukea Suomessa asuvasta naisesta, joka oli nostanut suomalaisen äitiyspakkauksen maailmanmaineeseen Redditin luetuimpien juttujen joukkoon. Hetken kuluttua paljastui, että jutun kirjoittaja ei ollut suomalainen, vaan Suomessa asuva amerikkalainen nuori nainen, joka iloitsi mahtavasti suomalaiskeksinnöstä.

Tapahtuma osoittaa hienosti sen, miten kuka tahansa voi olla oman maansa vaikutusvaltainen brändilähettiläs. Ei tarvita maabrändityöryhmiä tai komiteoita, sen kun vaan puhutaan hyvää Suomesta.

Olisi hienoa, jos emme tarvitsisi ulkomaalaisia kertomaan näitä positiivisia juttuja. Olen kuitenkin omassa työssäni todennut, että valitettavasti me suomalaiset olemme surkeita jakamaan onnistumisia. Ylpeyden aiheita kyllä olisi, mutta suomalaiset kritisoivat, valittavat, mollaavat eivätkä ainakaan jaa hyviä uutisia eteenpäin.*

Otetaan esimerkki tältä viikolta:

Finnair valittiin Skytraxin kyselyssä jo viidettä kertaa peräkkäin Pohjolan parhaaksi lentoyhtiöksi. Palkinto on alalla arvostettu ja tunnustus tulee suoraan asiakkailta: puolueettomaan kyselyyn osallistuu 18 miljoonaa matkustajaa yli 160 eri maasta.

Jaoin saman uutisen Finnairin suomen- ja englanninkielisillä Facebook-sivuilla. Reaktioiden erilaisuus näiden kahden sivun välillä ei enää yllättänyt minua.

Suomenkielinen postaus sai 663 tykkäystä ja sitä jaettiin 11 kertaa. Iso osa kommenteista oli negatiivisia. Valitettiin omasta huonosti menneestä lennosta ja ulkoistuksista, kuka mistäkin. 

 

Globaalilla sivulla vastaanotto oli ihan toisenlainen. Vaikka suomenkielisen postauksen oli nähnyt kaksinkertainen määrä ihmisiä englanninkieliseen postaukseen nähden, englanninkielisellä postauksella oli tykkäyksiä oli lähes saman verran (488 kpl) ja jakoja neljä kertaa enemmän (48 kpl). Lähes kaikki kommentit olivat positiivisia.

Ymmärrän toki, että tilanne kotimarkkinoilla on erilainen ja suomalaiset varmasti tietoisempia Finnairin ongelmista kuin Suomen ulkopuolella. Finnair herättää eri tavalla tunteita täällä kuin muualla. Kehitettävää on aina, mutta valituksille ja reklamaatioille on oma paikkansa. Kyse ei nyt siis ole siitä, etteikö Finnairin Facebook-sivulle saisi jättää palautetta. Kyllä saa, ja vastaamme kaikkiin viesteihin mielellämme.

Tämä suomalaisten nuiva vastaanotto saa minut kuitenkin ihmettelemään, että kuka muu tätä meidän kansallista lentoyhtiötämme nostaa, jollemme me suomalaiset itse?

Kuka nostaa niitä muita tuhansia suomalaisia pieniä yrityksiä, joissa yritetään menestyä ja kansainvälistyä, jos emme itsekään niihin usko?

Suomessa tapahtuu paljon hienoja asioita, jotka vain ulkomaalaiset huomaavat. Mikään ei kuitenkaan estä meitä itseämme tuomasta näitä asioita esille, etenkään silloin, kun siihen tarjoutuu tilaisuus.

Meillä jokaisella suomalaisella on nettiyhteys ja kännykkä ja olemme luku- ja kirjoitustaitoisia. Jo siinä on monta syytä iloon ja ylpeyteen. Siinä on myös kaikki mitä tarvitaan positiivisten tarinoiden kertomiseen Suomesta. Miksi emme tekisi niin?

*Raaka yleistys, pahoittelut mielensäpahoittajille

The world’s most tweeting airline? Summary of project and results

Here’s a brief summary of my work dream project.

Finnair – the world's most tweeting airline from Aku Varamäki

 

 

 

Maailman twiittaavin lentoyhtiö? Tässä tulokset!

Finnairin viimeviikkoinen Maailman twiittaavin lentoyhtiö -tapahtuma on nyt takana. Tapahtuma oli hauska, tunnelma kohdillaan ja mikä parasta, myös tuloksiin voi olla tyytyväinen. Tässä pieni yhteenveto myös teille, jotka olette seuranneet unelmani toteutumista.

Moni finnairilainen oli ottanut tapahtuman ilahduttavan vakavasti ja twiittaili tunnelmiaan heti työpäivän alettua. Jo aamusta olikin nähtävissä, että #finnairtweets -hashtag oli trendaamassa Suomessa. Hyvä startti päivään!

Torstani twiittisaalis (#finnairtweets). Statistiikan ja hienon livefeed-seinän tapahtumaan tarjosi Meltwater Finland.

 

Päivän kokonaissaldo oli seuraava: Finnairilaiset tuottivat päivän aikana yhdessä 2990 twiittiä #finnairtweets-hashtagilla ja meitä oli yhteensä 588 twiittaajaa. Osa twiittaajista oli Finnairin ulkopuolisia, mutta näppituntumalla arvioiden suurin osa oli finnairilaisia.

Yhdessä tavoitimme päivän aikana 712 154 ihmistä (reach). Erityisesti kiinnostavat vieraat, Arman Alizad, Jyrki 69, Mari Rasimus, twiittaava toimitusjohtajamme Pekka Vauramo ja joulupukki saivat finnairilaiset liikkeelle ja twiittaamaan. Myös paikalla olleiden kumppaneiden ständit auttoivat yhteiseen tavoitteeseen pääsemisessä. Erityistä vetoapua antoi Finnairin tytär Aurinkomatkat.

Myös laadullisesti tapahtuma oli onnistunut: uutisvirrassa vilisi 99-prosenttisesti positiivisia juttuja Finnairista ja päivämme huomattiin myös Finnairin ulkopuolella. Skiftin artikkelin voi lukea täältä ja Lentopostin jutun täältä.

Päivän twiitit aikajanalla. Kiinnostavat tapahtumat synnyttävät aaltoja myös Twitterissä.

Maailman twiittaavin lentoyhtiö?

Finnairiin liittyvä keskusteluvolyymi noin satakertaistui päivän ajaksi, mutta tuliko Finnairista sittenkään maailman twiittaavin lentoyhtiö, kuten tavoitteena oli?

Tavoitteena oli siis saada Finnairin työntekijöistä muihin lentoyhtiöihin verrattuna suhteellisesti suurin osa  Twitteriin edustamaan työnantajaansa.  Järkevien ja täysin luotettavien mittareiden keksiminen on kuitenkin lähes mahdotonta, sillä emme saa luotettavasti todennettua kuinka moni finnairilainen oikeasti on Twitterissä, emmekä tietenkään myöskään tiedä kuinka iso osuus muiden lentoyhtiöiden työntekijöistä edustaa omaa työnantajaansa Twitterissä.

Torstain tuloksen huomioiden voi kuitenkin varmuudella ja liioittelematta sanoa, että ainakin päivän ajan Finnair oli maailman twiittaavin lentoyhtiö.

Oman henkilöstömme tuottamat twiitit nostivat Finnairin näkyvyyden päiväksi Finnairille ennen näkemättömälle tasolle ja absoluuttisesti samoihin lukuihin kuin isoimmillakin kilpailijoillamme. Se on huikea osoitus siitä, että oman henkilöstömme aktiivisuudella voimme  näkyä somessa paljon isompana kuin mitä todellisuudessa olemme ja nousta isojen kilpailijoidemme rinnalle. (Vertailun vuoksi: KLM:llä oli vuoden 2013 lopussa 36 000 työntekijää, Lufthansalla 118 000 ja Finnairilla 5800.)

Kilpailimme sisäisesti twiittaus-aktiivisuudessa. Aktiivisimmat pistivätkin todella parastaan, kuten twiittien määrästä huomaa.

Viime torstain kaltaista Twitter-aktiivisuutta ei ole tietenkään realistista odottaa joka päivä (myönnettäköön, että aika ei taida ihan tällaiseen aktiivisuuteen kaikkina päivinä riittää), mutta jos saamme nostettua henkilöstömme aktiivisuutta somessa pitkällä aikavälillä ja yhä useampi finnairilainen löytää oman tapansa osallistua, tuloksiakin alkaa varmasti näkyä. Vaikka emme satakertaistaisi keskusteluvolyymia, voimme helposti tuplata, triplata tai jopa kymmenkertaistaa volyymit.

Tällainen näkyvyys auttaa vahvistamaan Finnairin brändiä, lisää tunnettuutta ja parhaimmillaan parantaa asiakaskokemusta. Samanaikaisesti hyödymme itse, kun asiakasymmärryksemme paranee, pystymme seuraamaan ajankohtaisia ilmiöitä ja tapahtumia ja viestimään itse tehokkaasti asiakkaiden ja toinen toistemme kanssa.

Päivä oli hieno osoitus siitä, miten itse sisältöjä tuottamalla voimme halutessamme näkyä vaikka joka päivä positiivisesti ulospäin. Henkilöstömme on meille valtava voimavara, jolla on kiinnostavimmat tarinat kerrottavanaan. Toivon, että Finnairissa kerrotaan niitä jatkossakin; kehutaan työkaveria, osallistutaan keskusteluun ja tehdään itsestä näkyviä. Torstain tapahtumaa ei pidäkään pitää maailman twiittaavin lentoyhtiö -tavoitteen  loppuna, vaan alkuna. Kaikki työntekijät on kutsuttu.

 

Tässä kaikki twiittaamamme kuvat.

5+5 vinkkiä yritysblogaajalle

Olin aamulla Procomin tilaisuudessa kertomassa kokemuksiani Finnairin yritysblogeista. Hävetti mennä paikalle, koska plen piinallisen tietoinen siitä, että jos vain ehtisin, voisin hoitaa blogeja paljon paremminkin. Niissä on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia, joka jää ajanpuutteen vuoksi hyödyntämättä.

Mikä upeinta, kone meni tilttiin ennen esityksen alkua, joten räppi meni ihan freestylena. No, ei se mitään haitannut!

Tässä vielä oppini yritysblogiin, jossa on useampi asiantuntijakirjoittaja. Ekat viisi vinkkiä on sarjaa ”älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon” ja toiset viisi on sitten niitä hyviksi koettuja havaintoja siitä, mikä tuottaa positiivisia tuloksia.

1. Suunnittele sisällöt

Sisältöjen suunnittelu on tärkeää, jos haluaa, että sisällöt palvelevat organisaation tavoitteita ja että hommassa säilyy joku roti.

2. Pidä julkaisuaikatauluista kiinni

Kerran tai kaksi kertaa viikossa on mielestäni hyvä julkaisutahti yritysblogille, joskin julkaisutahtiakin tärkeämpää on, että sisältö on laadukasta. Asiantuntijoiden patistelu saattaa olla työlästä ja harva kirjoittaja pitää sovituista deadlineista vapaaehtoisesti kiinni, joten aikatauluista muistutteleminen on ihan oikeaa työtä ja tärkeää. Varaa siihen aikaa.

3. Tee analytiikasta paras ystäväsi

…ja tee sen seuraamisesta päivittäinen rutiini. Blogiin johtaneet hakusanat antavat inspistä ja vihjettä suosituista sisällöistä ja niitä kannattaa hyödyntää sisältösuunnittelussa. Analytiikka paljastaa myös liikenteen lähteet, paljastaa toimivat sisällöt ja auttaa muodostamaan kokonaiskuvan siitä, mihin suuntaan blogi on kehittymässä.

4. Palkitse kirjoittajia

Palkkion ei tarvitse olla rahaa, vaan se voi olla yhteinen tapaaminen, kehuja, koulutusta tai vaikka mitali. On tärkeää, että blogin kirjoittajat kokevat saavansa jotain bloggaamisesta, oli se sitten riihikuivaa, uusia taitoja tai sosiaalista arvonnousua.

5. Osallistu keskusteluun muissa blogeissa

Parhaat bloggaajat käyvät lukemassa ja kommentoimassa myös muiden blogeja ja käyvät keskustelua myös muualla kuin omassa blogissa. Voi olla omituista käydä kommentoimassa blogia yrityksenä, mutta kirjoittajat voivat kommentoida muita blogeja omana itsenään, ja ohjata kävijät kommentista yritysblogiin.

6. Linkitä ristiin

Ohjaa kävijöitä blogiisi Facebookista, Twitteristä, yrityksen intranetistä, uutiskirjeistä jne jne. Ota myös bloggaajan henkilökohtaiset kanavat käyttöön.

7. Valjasta innostuneimmat mukaan

Tunnista tyypit, jotka ovat kiinnostuneita bloggaamaan ja joilla on siihen kykyjä ja aikaa. On turhaa yrittää tuputtaa ajatusta vastarannan kiiskille ja pakottaa. Tunnista ihmiset, joilla on taito tuottaa sisältöjä. Jos kirjoittaminen ei ole luontaisin tapa, videoblogi tai valokuva voi toimia, ja kannusta bloggaajia. Kaikista ei saa bloggaajia  millään, mutta monista sellaisen saa pienellä rohkaisulla.

8. Ole henkilökohtainen ja persoonallinen

Kannustan hulluttelemaan reippaasti! Vain ani harva pystyy revittelemään blogissa niin paljon, että se menisi överiksi. Tunnista kirjoittajien vahvuudet (yksi saattaa olla herkkä, toinen tuntee pienimmätkin yksityiskohdat), ja hyödynnä niitä. Kirjoittajan oma tyyli syntyy ajan kanssa, ja tekee blogista kiinnostavan. Älä tapa kirjoittajien luovuutta ja iloa liiallisella editoinnilla tai konseptoinnilla. Luota bloggaajiesi omaan asiantuntemukseen ja fiilikseen. Innostus näkyy myös ulospäin.

9. Käytä blogia taustoittamiseen ja keskusteluun osallistumiseen

Blogi on sinun mediasi. Voit ottaa siellä kantaa ajankohtaisiin keskustelunaiheisiin ja tarjota omaa näkemystäsi ja asiantuntemustasi keskusteluun. Reagoi nopeasti! Blogi on myös oivallinen apuväline, kun media kaipaa lisätietoja. Asiantuntijajuttujen elinkaari saattaa olla hyvinkin pitkä, joten klassikkoaiheesta kirjottaminenn maksaa vaivan.

10. Ota oppia lifestyle-blogeista

Seuraa suosittuja blogeja ja apinoi perässä. Näyttävät ja kauniit kuvat, henkilökohtaiset videoblogit ja listat toimivat myös yritysblogien puolella.