Beta on tosielämän alfaa.

12 06 2009

Inforin verkkoviestinnän koulutusohjelma loppui tänään. Kiitoksia kaikille kurssitovereille ja puhujille, oli antoisaa! Kiitos myös Pertti Kaijasillalle viinipullosta ja pelastusliiveistä! Testasin (tietenkin) heti pelastusliivejä, ja totesin, että viini upposi saman tien.  Ei se mitään, punaviiniähän ei tarvitsekaan viilentää (ainakaan Suomen suvessa).🙂

Niin, se kurssin anti. Tatu Kuivalahti Tiedolta tiivisti tänään taas sen, mitä moni muukin puhuja mainitsi kevään mittaan. Tatu puhui intra- ja ekstraprojekteista ja siitä, miten niiden kanssa kannattaisi edetä. Tatun sanoin: ”Paras tapa on tehdä paljon pieniä virheitä”. Ajatus oli siis se, että  kannattaa tutustua eri mahdollisuuksiin ajoissa, ja sitten lähteä pienin askelin kohti strategista tavoitetta ja korjata kurssia tarvittaessa matkan varrella palautteen pohjalta. Ketterää kehitystä siis. 

Pidetään mielessä.

Ymmärrän kyllä täysin tällaisen ajatuksen, mutta toisaalta mieleen hiipii pari vastahankaista ajatusta:

1) Onko betan lanseeraaminen tekosyy olla tekemättä alfaa eli priimaa? 
2) Onko betan lanseeraus seurausta tästä mielettömästä työelämän tahdista, jossa ei kertakaikkiaan EHDITÄ tekemään asioita valmiiksi?

Ohjelmistokehityksessä betan lanseerauksen voi perustella sillä, että pitää pysyä kilpailijoiden tahdissa (tai oikeastaan edellä), ja ketterä kehitys on nopeaa. Markkinoille suunnatusta tuotteesta on olennaista saada palautetta loppukäyttäjiltä (mikä tosin pätee kaikkiin verkkopalveluihin).

Mutta entäpä esimerkiksi intranetin lanseerauksen kaltaiset projektit? Totta kai toimintaa pitää voida muuttaa, jos se huomataan huonoksi. Liian suurta palaa ei kannata yrittää haukata kerralla vaan edetä pienin askelin. Mutta eikö se ole aivan normaalia projektin johtamista? Milloin kaikesta tuli betaa? Äh.

Osa minusta nimittäin kammoaa ajatusta, että kaikki on keskeneräistä. Kun julkaistaan betaa, helposti käy niin, että käyttäjille jää vastuu virheiden raportoinnista, ja hyväkin uudistus voi mennä pieleen, jos lanseerataan liian keskeneräistä. Käyttäjillä menee hermo, ja uuden verkkopalvelun hyötyjä on vaikea nähdä. 

Jos projekti on järkevästi taustoitettu, suunniteltu ja mitoitettu, se pitäisi pystyä toteuttamaan sellaisessa aikataulussa, että työ on valmis silloin, kun sen kuuluukin. Toki pientä viilausta ja kehitystä voidaan tehdä silloinkin, kun isot linjat ovat selvillä, eikä kaikkien kehitysjuttujen missään nimessä kuulu olla mitään mammuttiprojekteja.

Niin, ja oikeassa elämässä pitää hyväksyä sekin, ettei kaikki ole täydellistä ja valmista, mutta että edes melkein. Olisiko se liikaa vaadittu? Ehkä beta on tosielämän alfaa (ja minulla on ongelma beta-sanan kanssa).


Toiminnot

Information

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: