Akun vinkit sosiaaliseen mediaan

13 05 2009

Eilisestä Kemianteollisuuden tilaisuudesta jäi tosi hyvä mieli. Totesimme, että nuoret haastavat työelämän ja keskustelu oli tosi mielenkiintoista. Kiitos!

Christinan ja minun viesti kuulijoille oli, että myös viestinnän ammattilaisten rooli muuttuu. Internetin ja etenkin sosiaalisen median myötä julkisuuden hallinta on entistä haasteellisempaa ja yritysten (=viestijöiden) on ryhdyttävä keskustelemaan sidosryhmien kanssa uusilla areenoilla.

Toisaalta sisäiseen viestintään tulee käyttöön uusia, yhteisöllisempiä viestinnän kanavia. Nuoret työntekijät pitää saada sitoutumaan työhön ja yritykseen osoittamalla työn merkitys, luomalla yhteisöjä ja antamalla vapautta ja vaikutusmahdollisuuksia.

Viestini eilisessä tilaisuudessa oli se, että meidän viestijöiden pitäisi pyrkiä jotenkin ottamaan hanskaan näitä uusia haasteita ja minun mielestäni ainoa keino oppia todella ymmärtämään yhteisöllisten medioiden lainalaisuuksia on itse osallistuminen. Yritin omalla esimerkilläni innostaa sosiaalisen median pariin leikkimään, kokeilemaan, hulluttelemaan ja opettelemaan. Toivottavasti kuulijoille jäi jotain käteen.

Tässä vielä muutama vinkki, miten sosiaaliseen mediaan voisi lähteä tutustumaan.

1. Kommentoi. Blogien kommentointi on helppo tapa osallistua. Jo tuttuja blogeja kommentoidessa huomaa, millaisia yhteisöjä blogien ympärille syntyy ja miten ne elävät.

2. Perusta oma blogi. Oma blogi on loistava leikkikenttä kaikenlaiseen harjoitteluun. Töissä sellaista luksusta ei yleensä ole, ja kohta (ensi viikolla, ensi vuonna, parin vuoden päästä?) on liian myöhäistä alkaa opettelemaan kun pitäisi osata jo. Vähän kärjistettynä.

3. Älä pelkää. Netissä ei ole sen enempää pelättävää kuin oikeassakaan elämässä. Terveellä maalaisjärjellä pääsee pitkälle. Netti on tasan niin paha kuin siellä olevat ihmiset eli maailma. Suurin osa netissä olevista ihmisistä on ihan tavallisia tallaajia, ei tiedustelupalveluiden agentteja, pervoja, lapsia vaanivia pedofiileja tai pankkitilisi hakkerointia suunnittelevia roistoja. Identiteettivarkauden sijaan on paljon todennäköisempää, että saat köniisi lauantai-iltana taksijonossa.

4. Kirjaudu joka paikkaan. Testaa kaikenlaisia palveluja, fiilistele, tutkaile. Kaikkia juttuja ei tarvitse tajuta tai niistä ei tarvitse pitää. Jos et osaa niitä käyttää, ne on todennäköisesti suunniteltu huonosti. Poimi palveluista itsellesi sopivimmat.

5. Karaise itseäsi. Omien mielipiteiden ilmaisu on meille suomalaisille ja etenkin kirjoittaville ihmisille joskus tuskallista, mutta pieni karaisu tekee tässä ihan hyvää. Eka blogautus saattaa kirpaista, mutta n:nnen kohdalla ei tunnu enää missään. Sen sijaan huomaat, että a) koko internet ei pyörikään sinun ympärilläsi (ketään ei kiinnosta se yksi nolo kuva jossa oli tukka vähän huonosti) ja/tai b) löydät kaltaistasi (älykästä, hauskaa, yllättävää) seuraa. Itse olen todennut, että mitä enemmän annan, sitä enemmän myös saan. (Tämä ei silti tarkoita, että ihan kaikkea pitäisi kertoa.)

6. Rakenna netti-identiteetti, joka vastaa sitä, mitä oikeasti olet. Osallistu ammatillisiin foorumeihin, verkostoidu hyvien tyyppien kanssa ja luo profiili Linkediniin. Tee Google-haku omalla nimelläsi. Moni osallistuu netin yhteisöihin vapaa-ajalla, mutta sulkee työasiat netin ulkopuolelle. Koirasi agility-kisan voitto ei kerro yhteistyökumppaneillesi sinusta mitään (muuta kuin että sinulla on koira, joka osaa tehdä temppuja). Se on ihan kauhea sääli.

7. Luo omat sääntösi. Mieti, minkä verran olet valmis itsestäsi kertomaan.  Mikä on yksityistä, mikä julkista? Millaisia kuvia haluat laittaa itsestäsi nettiin? Mitä voit kertoa perheestäsi? Millä tavalla tuot esiin työasioitasi? Osallistutko anonyymina vai omalla nimellä? Näitä ja monia muita asioita joudut pohtimaan yksityishenkilönä, ja tällaista keskustelua olisi hyvä käydä myös työpaikoilla. Keskustelua on helpompi käydä, kun asiat on ensin selvittänyt itselleen. Mieti, mikä olisi kamalinta, mitä sinulle voisi käydä.

Listaa saa täydentää, jos tulee ajatuksia mieleen!


Toiminnot

Information

2 responses

21 05 2009
Outi

Hyvä yhteenveto tämäkin. Verkon uusien haasteiden kimppuun pitäisi minusta rohkaista monia muitakin ammattikuntia. Sydäntäni lähellä on sosiaalinen media freelancereiden ja pienyrittäjien verkostoitumisen apuvälineenä. Toistaiseksi olen ainakin oma lähiverkostoni kummajainen näissä jutuissa. Tai ehkä koko ajatus lähiverkostosta on wanha, maantieteellisen sijainnin merkitys tuntuu aina vain vähemmän tärkeältä.

Kohtaan 7 sanoisin, että suosittelen pitämään yksityisasiat erossa businessbloggaamisesta. Toki asiat lomittuvat toisiinsa eikä pitäisi luoda keinotekoisia rajoja. Pienet maininnat, jotka kertovat ihmisestä asian takana ovat kai paikallaan. Käyväthän liiketuttavat keskenään esim. golfaamassa ja puhuvat silloin muustakin kuin liikeasioista. Mutta jos blogi on yrittäjän blogi, ei siellä tosiaankaan kannata ryhtyä kuvaamaan koiransa agility tai TOKO-osaamisen etenemistä🙂 Blogin perustamiseen menee 5 minuuttia, koirajutuille siis omansa!

21 05 2009
Aku

Outi, tuo on ihan totta – hyvällä blogilla on aihe, jossa tulisi pysyä. Esim. tällaisessa ammattiblogissa rajanveto yksityis- ja työasioiden välillä on suht helppoa, mutta käy hankalammaksi muissa yhteisöissä – muiden blogien kommenttiosastoilla, Twitterissä, Qaikussa, ningeissä, keskustelupalstoilla, facebookissa jne.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: