Facebookin roskalavamaisuudesta

7 04 2009

Jarkko Vesan kirjoitus tänään Tietoviikossa pisti ihmettelemään. Luulen, että Vesa yritti olla hauska, mutta en vissiin sitten oikein tajunnut miten.

Siitä ei pääse mihinkään, että Feissarissa on paljon sontaa. Mutta jos ei takerru epärelevantteihin kukkaslähetyksiin ja statuspäivityksiin (ne voi ohittaa, jos ei kiinnosta), on siellä myös niitä yhteisöjä, joiden olemassaoloa Vesa ei ollut havainnut.

Feissarissa kaverisuhteita vaalitaan silloinkin, kun oikeassa elämässä ei ole aikaa tapaamiseen. Siellä noustaan barrikadeille vääryyksiä vastaan, pidetään etäällä asuvat kaverit ja sukulaiset perillä kuulumisista, järkätään kimppakyytejä, lohdutetaan menetyksen kohdanneita, fanitetaan bändejä ja kehitetään kaupunginosia. On erikoista sanoa, etteikö kaikki tämä olisi juuri yhteisöllisyyttä! Se on, ja juuri Facebook on onnistunut siinä ensimmäisenä.

Se, jääkö Facebook elämään, on toinen asia. Itse en ainakaan lähde sieltä minnekään, ennen kuin kaverit (=se sekalainen seurakunta) ovat kaikonnet tai parempi palvelu on tullut tilalle.

Hämmästyttävää oli myös Vesan kapea näkemys Facebook-markkinoinnista:

Markkinointiväen Facebook haastaa monella tasolla. Ensin pitäisi keksiä, miten Facebookia voisi hyödyntää. Nykyiset ”haluatko tyttöystävä” -tyyppiset mainonnan helmet tai joku keinotekoinen ”milkenergy-ryhmä” eivät ole ehkä se oikea polku. Toisaalta The Voicen tapahtumien markkinoinnissa huomattiin, että Facebook toimi hyvin musiikkitapahtumien markkinoinnissa, koska musiikki on aina ollut yhteisöllinen ilmiö.

Facebook ja muut sosiaaliset mediat toden totta haastavat markkinointiväen. Musiikin lisäksi positiivisia esimerkkejä olisi ollut vaikka kuinka, ja minusta on ollut ilahduttavaa huomata, miten kekseliäästi suomalaiset yritykset, yhteisöt ja tapahtumat ovat ottaneet Facebookin omakseen, kehitelleet sinne kampanjoita, saaneet ihmisiä (asiakkaita, sidosryhmiä) osallistumaan, toimimaan, ajattelemaankin.

Ja vielä:

Muutenkin ne ihan oikeasti kiiinnostavat ihmiset eivät taida hillua Facebookissa, tai ainakin pitävät matalaa profiilia vaikka olisivat mukana.

”Hillua”?

Vesa, vaikka et (juuri) olekaan Facebookissa (oletan  näin, koska mielestäni ymmärryksesi on kapeaa), se ei vielä tee sinusta kiinnostavaa.


Toiminnot

Information

4 responses

7 04 2009
Reetta

On sosiaalisesti paljon hyväksyttävämpää kritisoida Facebookia kuin nostaa siitä hyviä puolia esiin. Kun muutin reilu 4 vuotta sitten Helsinkiin, uskoisin että FB olisi tarjonnut nopeamman väylän verkostoitua uusien työ- ja harrastuskavereiden kanssa ja sopia yhteisiä menoja matalammalla kynnyksellä kuin soittaa kiipeilyseuran puheenjohtajalle…

15 04 2009
Jussi-Pekka

Lukasin ton postauksen aamulla pikasesti lävitse ja aika köykäinen olo tosta jäin.

21 04 2009
Marko

Hyvää kritiikkiä kritiikkiä kohtaan.

Itseänikin ihmetyttää tuossa kirjoituksessa esimerkiksi se, että on outoa, että ihmisillä on Facebookissa sekalainen seurakunta kontakteja. Lainauksena:

”Ensimmäinen ihmetyksen aihe on Facebookiin hiljalleen rakentuva kontaktiverkosto, joka edustaa aika sekalaista seurakuntaa nykyisistä ja vanhoista työkavereista liiketuttuihin ja sukulaisiin. Tällainen ”sosiaalinen yhteisö” on vähän outo juttu, koska yleensä yhteisöllä on jokin yhdistävä voima. Facebookissa kontaktiverkoston koossa pitävä voima on henkilö itse. Mutta riittääkö se tekemään ryhmästä ihmisiä yhteisön?”

Noh, en tiedä millä tasolla kirjoittaja pitää sosiaalista verkostoaan tosielämässä, mutta oma verkostoni koostuu pedagogeista rokkistaroihin, bisnessihmisiin ja aivan tavallisiin duunareihin. Usein ei todellakaan ehdi olla/nähdä kaikkien kanssa yhteydessä ja vaihtaa kuulumisia, joten kyllä, uskon, että oman sosiaalisen piirini muodostan minä, eikä jokin muu yhteinen tavoite kuten esimerkiksi kudonta tms.

Yhteisöä voi arvottaa jonkin tavoitteen perusteella, mutta onhan muitakin aspekteja, kuten mm. yhteiset luonteenpiirteet. Useinhan on vaikeakin selvittää sitä, miksi jotkin ihmiset ovat ystäviä keskenään, vaikkei heillä olisi edes paljon yhteistä.

Juuri tällaisen ajattelutavan vuoksi Suomessa varmaankin tapahtuu tätä eristyneisyyttä, syrjäytyneisyyttä ja ”ne vastaan me” -asennetta, koska ihmisiin ei voi ottaa kontaktia ilman, että olisi jokin yhteinen agenda ja jokin syvällinen syy tutustua.

Ja tuo, että huijauksen tekeminen on helppoa Facebookissa. Noh, huijari saatiin kiinni, eikö? Entäpäs jos menisin ja kirjoittaisin ihka aidon paperikirjeen ja lähettäisin sen jonkun toisen nimissä postilla jollekin? Olisiko se yhtään sen vaikeampaa?

Yritin lukea sitä loppuun saakka, mutta eihän tällaisen naivin tekstin läpikäyntiin ja kommentointiin voi käyttää yhtään enempää aikaa kuin on tarpeen.

Loppukommentiksi on vielä kuitenkin heitettävä seuraavaa: Kovin tuntuu siltä, että tuo kaveri yrittää pedata ”innovointi’yritykselleen jotenkin uskottavaa mainosta tällä tekstillä, jotta ne epäluuloisetkin yritysjohtajat kääntyisivät hänen firmansa puoleen, jotta he voisivat epäluuloisesti innovoida yhdessä. Kuulostaako yhtään innovatiiviselta?

Tällaista asennetta jälleen lisää tähän maahan kiitos.

21 04 2009
Aku

Kiitos kommenteista!

Koko juttu vaikutti vähän siltä, että Feissarista oli pitänyt keksimällä keksiä jotain negatiivista.

Kuten Reetta sanoi, on hyväksytympää kritisoida kuin ylistää. Tällaisista teksteistä kuultaa jotenkin läpi ajatus, että olisi jotenkin intellektuellia vastustaa ja vihata kaikkea. Se on minusta tosi valitettavaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: