Saksalainen esimies ei pehmoile

12 10 2008

Olen ollut viimeiset kaksi viikkoa töissä Frankfurtin-toimistossamme ja tehnyt pientä vertailevaa tutkimusta suomalaisen ja saksalaisen organisaatiokulttuurin välillä. Ehkä kaikkein silmiinpistävin ero on saksalaisten hierarkisuus. Pienimpiinkin päätöksiin pitää hakea aina suostumus ylempää, mikä suomalaisneitoa turhauttaa.

Sain tästä hyvän esimerkin eilen. Olin illallistamassa saksalaisen ja australialaisen työkaverini kanssa, kun puhe kääntyi erääseen Intia-projektiin ja australialaiseen osastopäällikköön täällä Saksassa. Tilanne on sellainen, että jokainen projektityöntekijä osastolla oli joutunut ramppaamaan Intiassa jo monen montaa, ja kaikki tiesivät olevansa niiden reissujen jälkeen aivan hermoraunioita, niin rankkoja reissuja ne olivat.

Uusi ausralialainen osastopäällikkö ilmoitti jälleen, että jonkun pitäisi lähteä Intiaan, ja pyysi vapaaehtoisia ilmottautumaan. Kukaan ei tarjoutunut lähtemään. Lopulta australialainen osastopäällikkö uhrautui joukkuehengen nimissä ja lähti Intiaan itse, vaikkei se varsinaisesti kuulunut hänen vastuulleen.

Saksalaiset alaiset eivät valitettavasti tulkinneet tätä hyvän tahdon elettä lainkaan samalla tavalla. Heidän mielestään aussipäällikkö osoitti selkärangattomuutta ja kykenemättömyyttä tehdä päätös alaistensa puolesta. He odottivat esimiehensä nimeävän lähtijän. Aussiesimiehen hyvää tarkoittava toiminta kääntyikin lopulta häntä itseään vastaan.

Esimieheltä odotetaan erilaista käytöstä ja viestintää eri kulttuureissa ja jäin miettimään, miten australialaisen esimiehen olisi kuulunut toimia. Vaikka hän olisi tässä tilanteesa jämäkästi nimennyt lähtijän, tulisi aina uusia tilanteita, joissa hän ei toimi, kuten oletetaan.

Yksi keino menestykseen käy tietysti yrityksen ja erehdyksen kautta, mutta olisiko hedelmällisempää koko osaston kannalta, jos vallalla olisi sellainen keskusteleva kulttuuri, jossa eriävätkin mielipiteet ja omat odotukset voi ilmaista suoraan? Silloin nämä kulttuuriset odotuksetkin nousisivat pintaan, ja niitä voisi käsitellä rakentavasti selän takana jupisemisen sijaan.

Onnistuuko esimies uudessa kulttuurissa lopulta koskaan, jos yrittää aina muuttaa käytöstään sen mukaan, mitä olettaa itseltä odotettavan?


Toiminnot

Information

4 responses

8 02 2009
Katleena

Kiitos hyvästä tekstistä!

Täysin sama ongelma on havaittavissa myös Suomen rajojen sisällä eri toimialojen välillä. IT-alalta tullut on tottunut myöhästelemään kokouksista, mutta pankkialalla moista ei katsota kovin hyvällä. Asiantuntijaorganisaatiossa työskennellyt on tottunut itseohjautuvuuteen, mutta valtionhallinnossa edetään usein esimiesvetoisesti.

Tarjosit ratkaisuksi keskustelua, ja itsekin uskon sen voimaan. On kuitenkin kiinnostavaa huomata, kuinka vaikeaa kommunikointi on. Ihmiset eivät nimittäin itsekään aina osaa nimetä ääneen odotuksiaan, tai jos he tunnistavat odotuksensa, he eivät ehkä koskaan ole ajatelleet niitä yllättävinä, perusteettomina tai poikkeuksellisina.

Tyypillistä odotukselle on, että sitä pitää itse sääntönä ja oletusarvona, eikä tule ajatelleeksi sen olevan vain yksi odotus muitten joukossa.

”Tietenkään kokouksesta ei myöhästytä sekuntiakaan.”
”Ilman muuta kokouksesta voi myöhästyä pari minuuttia.”

8 02 2009
Aku

Katleena, hyvä pointti! Nämä kulttuurierot tulkitaan lisäksi usein persoonan kautta ja omia odotuksia on tosiaan vaikea ilmaista (saati, että niistä olisi tietoinen).

Ei kai noihin kulttuurienvälisiin väärinkäsityksiin mitään yksiselitteistä lääkettä olekaan. Keskustelun lisäksi tarvitaan aika paljon myös kärsivällisyyttä ja ymmärrystä, kuten ihmisten kanssa aina.

6 03 2009
Marko

Mitä nyt on tutustunut ryhmädynamiikkaa ja johtamista käsittelevään kirjallisuuteen ja nähnyt sitä käytönnössä, niin tuntuu siltä, että kyllä se asioista puhuminen on usein kulttuureista riippumattakin se oikea ja toimiva vaihtoehto. Riippuu paljolti siitä miten sen tekee.

Eli tässä mielessä aussijohtaja olisi kenties voinut pelastaa tuon tilanteen puhumalla itsensä siitä pihalle; kertomalla selkeästi miksi näin ja näin ja näin asia on. Se on hyvän johtajan, vaikka keskitasonkin sellaisen, tunnusmerkki.

Luultavasti vielä tärkeämpää on pystyä seisomaan niiden johtajalta odotettujen tunnusmerkkien takana, eivätkä ne ole kovinkaan kulttuurisidonnaisia: lepsu vs. jämerä, asiallinen vs. hoopo, suoraselkäinen vs. välttelijä, jne.

Haasteena onkin varmasti lähinnä löytää ne keinot, joilla siihen päästään. Tässä vaaditaan aika herkkää nenää ihmis-/kulttuurituntemukseen, jos puhutaan jossain toisessa kuin totutussa maassa toimimisesta.

Mielenkiintoisen aiheen ja katsannon olit jälleen löytänyt!

6 03 2009
Aku

Aivan totta. Tässäkin tilanteessa aussijohtaja kuvitteli viestivänsä selkärankaisuutta matkustamalla paikan päälle itse, mutta hänen toimintansa tulkittiin aivan eri tavalla.

Mukavaa, että olet etsiytynyt tänne kommentoimaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: